1.1.2018

Matka huonouden ytimeen




Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa blogia, mutta sopivaa aihetta ei ole löytynyt. Huonot elokuvat ovat olleet rakkauteni kohde jo vuosikymmeniä, mutta niistä kirjoitetaan ja tehdään Youtube-videoita niin paljon, ettei minulla ole aiheeseen juuri mitään lisättävää.

Entä sitten toinen elinikäinen harrastukseni, videopelit? Muistan nuorempana nauttineeni kovasti siitä, kun luin Pelit-lehdestä jonkun surkean pelin arvostelua. Teksteistä monesti huokui se kärsimys, jonka arvostelija oli peliä pelatessaan käynyt läpi. Jospa kirjottaisinkin huonoista peleistä?

Huonot videopelit ovat kuitenkin ongelmallisempia kuin huonot elokuvat. Elokuvien katseluun liittyy vahvasti sosiaalinen elementti ja yhdessä älyttömyyksille naureskelu. Pelaaminen on paljon yksinäisempää ja sen äärellä huonous voi tuntua vain ajan tuhlaukselta. Lisäksi lyhyetkin pelit ovat yleensä moninkertaisesti elokuvia pidempiä, joten homma voi käydä nopeasti puuduttavaksi. Pelit ovat myös kehittyneet teknisesti niin isoin harppauksin, että huonoutta on vaikea määritellä. Monet retropelit vaikuttavat nykyisin kököiltä ihan vain vanhentuneiden suunnitteluratkaisuiden takia.

Minua ei kuitenkaan kiinnosta (pelkästään) vanhojen videopelien outouksille tai vanhentuneille ratkaisuille naureskelu. Olen enemmän kiinnostunut pelien sisällöstä. Huono käsikirjoitus? Joo! Paskaa ääninäyttelyä? Ehdottomasti! Moraalisesti epäillyttävää sisältöä? Törkyä! Enemmän törkyä! Mistä löytyy pelimaailman vastine Plan 9 From Outer Spacelle? Kuka on pelisuunnittelijoiden Tommy Wiseau? Nämä ovat kiehtovia kysymyksiä (ihan oikeasti)!

Minun tarkoitukseni on siis pelata sellaisia pelejä, jotka ovat oikeasti huonoja tai niillä on syystä tai toisesta huono maine. Tämä voi liittyä pelin laatuun ja/tai sisältöön. Vuosien varrella muistin sopukoihin on tallentunut jo valmiiksi monta kokeiltavaa teosta. Käsiteltävät pelit saattavat ajan kuluessa rönsyillä sinne tänne, mutta se ei lienee kovin vaarallista. Mahdollisuuksien mukaan pelaan pelin läpi tai ainakin niin pitkälle, että pystyn muodostamaan siitä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Pyrin myös parhaani mukaan olemaan alkoholisoitumatta tämän prosessin aikana.

Ensimmäinen kidutusväline, jota myös peliksi kutsutaan, on jo valittu. Matka pimeyteen alkaa...

1 kommentti:

  1. Haa hauskan oloinen blogi! Ihan sattumalta tänne törmäsin kun vakoilin mitä omat lukijat lukevat. Sinulla on viihdyttävä kirjoitustyyli ja tosi hyvä aihe. Jatka kirjoittelua, jään kytikselle.

    VastaaPoista