Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa blogia, mutta sopivaa aihetta ei ole löytynyt. Huonot elokuvat ovat olleet rakkauteni kohde jo vuosikymmeniä, mutta niistä kirjoitetaan ja tehdään Youtube-videoita niin paljon, ettei minulla ole aiheeseen juuri mitään lisättävää.
Entä sitten toinen elinikäinen
harrastukseni, videopelit? Muistan nuorempana nauttineeni kovasti
siitä, kun luin Pelit-lehdestä jonkun surkean pelin arvostelua.
Teksteistä monesti huokui se kärsimys, jonka arvostelija oli peliä
pelatessaan käynyt läpi. Jospa kirjottaisinkin huonoista peleistä?
Huonot videopelit ovat kuitenkin
ongelmallisempia kuin huonot elokuvat. Elokuvien katseluun liittyy
vahvasti sosiaalinen elementti ja yhdessä älyttömyyksille
naureskelu. Pelaaminen on paljon yksinäisempää ja sen äärellä
huonous voi tuntua vain ajan tuhlaukselta. Lisäksi lyhyetkin pelit
ovat yleensä moninkertaisesti elokuvia pidempiä, joten homma voi
käydä nopeasti puuduttavaksi. Pelit ovat myös kehittyneet
teknisesti niin isoin harppauksin, että huonoutta on vaikea
määritellä. Monet retropelit vaikuttavat nykyisin kököiltä ihan
vain vanhentuneiden suunnitteluratkaisuiden takia.
Minua ei kuitenkaan kiinnosta
(pelkästään) vanhojen videopelien outouksille tai vanhentuneille
ratkaisuille naureskelu. Olen enemmän kiinnostunut pelien
sisällöstä. Huono käsikirjoitus? Joo! Paskaa ääninäyttelyä?
Ehdottomasti! Moraalisesti epäillyttävää sisältöä? Törkyä!
Enemmän törkyä! Mistä löytyy pelimaailman vastine Plan 9 From
Outer Spacelle? Kuka on pelisuunnittelijoiden Tommy Wiseau? Nämä
ovat kiehtovia kysymyksiä (ihan oikeasti)!
Minun tarkoitukseni on siis pelata
sellaisia pelejä, jotka ovat oikeasti huonoja tai niillä on syystä
tai toisesta huono maine. Tämä voi liittyä pelin laatuun ja/tai sisältöön. Vuosien varrella muistin sopukoihin on
tallentunut jo valmiiksi monta kokeiltavaa teosta. Käsiteltävät
pelit saattavat ajan kuluessa rönsyillä sinne tänne, mutta se ei
lienee kovin vaarallista. Mahdollisuuksien mukaan pelaan pelin läpi
tai ainakin niin pitkälle, että pystyn muodostamaan siitä
jonkinlaisen kokonaiskuvan. Pyrin myös parhaani mukaan olemaan
alkoholisoitumatta tämän prosessin aikana.
Ensimmäinen kidutusväline, jota myös
peliksi kutsutaan, on jo valittu. Matka pimeyteen alkaa...
Haa hauskan oloinen blogi! Ihan sattumalta tänne törmäsin kun vakoilin mitä omat lukijat lukevat. Sinulla on viihdyttävä kirjoitustyyli ja tosi hyvä aihe. Jatka kirjoittelua, jään kytikselle.
VastaaPoista